Month: kesäkuu 2016
Strategista Leania vai ruohonjuuritason jatkuvaa parantamista?
Mitä lean merkitsee sinulle? Onko se kokonaisvaltainen johtamisfilosofia, jota toteutetaan toimitusjohtajan johdolla. Vai kenties ajattelutapa, jota yksilö voi soveltaa omassa työssään riippumatta siitä mitä yrityksen strategiaan ja arvoihin on kirjattu. Se mihin organisaatiossasi uskotaan vaikuttaa siihen kuinka muutosjohtamista kannattaa toteuttaa: lähdettekö liikkeelle korkean profiilin transformaatiohankkeella vai käytännöllisillä arjen parannuksilla.
Mielestämme olennaista on innostaa mahdollisimman suuri joukko työntekijöitä ja sidosryhmiä parantamaan asiakaskokemusta ja tuottavuutta. Käytännön kokemuksemme ovat osoittaneet alla olevan luokittelun erittäin toimivaksi tavaksi jäsentää erikokoiset Leanin toteutusmuodot. Se auttaa työntekijöitä oivaltamaan, että vaikka joukossa on suuri hankkeita, merkittävä osa ”leanauksesta” toteutuu pienimuotoisilla muutoksilla, jotka eivät edellytä isoja ohjausryhmiä. Tämä avaa silmät oman työn kehittämiselle ja etsimään parannuksia, joilla saadaan välittömästi hyötyjä päivittäisessä työssä.
Lean-ajattelua voi soveltaa vaikkapa siirtämällä tulostimen paikkaan, jossa se ei ole kulkutiellä ja jonne käyttäjillä on lyhyt matka. Tätä tekemistä ei kannata projektisoida, vaan keskiössä on nopea toiminta, kokeilu ja siitä oppiminen. Holokratian mukaisesti työntekijöille annetaan vapaus ja vastuu kaizen-tyyppisten muutosten tekemiseen. Hierarkia vain hidastaisi ja lisäisi kustannuksia. Erilaisia arjen parannuksia olisi toivottavaa tehdä mahdollisimman paljon samanaikaisesti, sillä ne eivät vaadi merkittäviä investointeja ja hyödyt realisoituvat nopeasti.
Poikkifunktionaalisia prosesseja ei kannata päivittää samalla kaavalla. Ne vaativat useiden toimintojen osaamista ja johdon tukea, joten yritystason ohjaus on tarpeen. Uusi hanke kannattaa aloittaa vasta kun edellinen on saatu valmiiksi, ja siksi hankepriorisointiakin tarvitaan. Väliin jäävät projektit, jotka on mahdollista toteuttaa ilman merkittäviä riippuvuussuhteita yksittäisen yksikön johdolla. Kunkin hankkeen arvioitujen hyötyjen tulisi kattaa sen kustannukset ja mielellään vieläpä moninkertaisesti. Eli mitä suurempi hanke, sitä suuremmat odotetut hyödyt.
Yksinkertainen mallimme tarjoaa hyvän pohjan hankeportfolion hallintaan, mikä nousee tärkeään rooliin lean-matkan edetessä. Suosittelemme tekemään kehitystyötä kaikilla tasoilla samanaikaisesti. Ei ole tarpeen luoda vastakkainasettelua laajamittaisten muutoshankkeiden ja ns. ruohonjuuritason jatkuvan parantamisen välille.
Mallin toimivuutta on testattu käytännössä. Se kehitettiin aikoinaan Nokialle, ja on tänä päivänä laajalti käytössä suomalaissa yrityksissä. Myös hallitusohjelman kokeilukulttuurikonsepti on kehitetty mallimme pohjalta.
Sami Sarpola & Katariina Kemppainen
Sami Sarpola on Lean Six Sigma Blackbelt, joka on työskennellyt Nokian ja Microsoftin Continuous Improvement yksiköissä. Hän käy aktiivisesti puhumassa tilaisuuksissa ja julkaisee artikkeleita toimitusketjunhallinnasta, Leanista ja liiketoiminnan digitalisoitumista. Hän on väitellyt kauppatieteiden tohtoriksi Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta.
Katariina Kemppainen on logistiikan professori Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa. Nokialla ja Microsoftilla työskennellessään (2007-2014) hän johti operatiivisten tehtävien ohella merkittäviä lean-ajatteluun pohjautuvia muutoshankkeita. Katariina on kauppatieteiden tohtori ja hän on opettanut myös mm. London Business Schoolissa ja Rotterdam School of Management (Erasmus-yliopisto). Hän on myös Suomen Lean-yhdistyksen hallituksen jäsen.