Lean-filosofian menestyksellinen käyttöönotto edellyttää vahvaa, aitoa sitoutumista muutokseen. Sitkeyttä yrittää aina uudelleen, kun asiat menivätkin toisin kuin oli suunniteltu. Johtajuuden ja yhteistyön merkitystä ei voi korostaa liikaa. Kulttuurin todellinen muutos on aina vaatinut muutoksia myös tavoissa toimia. Mitä uutta lean-filosofian soveltaminen käytäntöön tarvitsee onnistuakseen?

Ensimmäisinä tulevat mieleeni keskittyminen asiakkaalle tuotettuun arvoon sekä koko henkilöstön osallistaminen toiminnan kehittämiseen. Asiakkaista saatetaan puhua paljonkin, mutta käytännön toimintaa tai kehittämistä asiakasarvo harvoin ohjaa. Organisaatiot näyttävät helposti ajautuvan siiloutuneeseen, asiakkaista riippumattomaan elämään. Kärjistäen voisi sanoa, että asiakkaiden kanssa yhteyttä pidetään tarjouspyynnöillä, tilauksilla ja laskuilla. Asiakasarvon syvempi sisältö voi olla täysin tuntematon.

Kehittäminen on usein ulkoistettu erityiselle kehitysorganisaatiolle, joka voi olla vaikkapa toimivan johdon edustaja tai erikseen tehtävään nimitetty henkilö. Kehittäminen nähdään jonkinlaisena uuden, toimintaa ohjaavan työkalun kehittämisenä. ”Ei kuulu toimenkuvaan”, on liian tavallinen vastaus, kun kysyy henkilöstöltä kehittämisestä. Hukkaamme valtavan kehityspotentiaalin, kun emme kysy nöyrästi ideoita niiltä, jotka työn todellisuudessa tekevät. Tyhjyyttään kumiseva aloitelaatikko ei ole kysymistä. Ei myöskään hieno IT-työkalu intrassa. Johtajien ja esimiesten on uskallettava kysyä koko henkilöstöltä, miten asiat voisi tehdä paremmin. Tämä vaatii rohkeutta ja ihmisten kunnioittamista tavalla, joka ei ole ollut tavallista suomalaisessa työkulttuurissa.

Onneksi edellä mainitut asiat tunnistetaan jo ilahduttavan usein tärkeiksi ja niiden eteen ponnistellaan. Kuitenkin hämmästelen, että varsin harva on tunnistanut toimittajaverkoston yhdeksi tärkeimmäksi sidosryhmäksi. Toimittajaverkosto pitää nähdä aivan yhtä tärkeänä voimavarana kuin oma henkilöstökin. Alihankkijoita ohjataan edelleen hinta edellä kustannuksia juurikaan pohtimatta. Kehitysideoita heiltä ei kysy kukaan. Jokseenkin käsittämätöntä.

Lyhyen ajan sisällä olen tutustunut kahteen esimerkkiin, jossa teollista tuotantoa Suomessa harjoittava yritys on kotiuttanut kokoonpanevaa tuotantoa niin sanotuista halvemman kustannustason maista, koska kokonaiskustannustaso on ollut edullisempi Suomessa. Tähän ei ole päästy tuijottamalla työtunnin hintaa, vaan kehittämällä määrätietoisesti koko toimintaketjua lean-periaatteilla sekä ottamalla kaikki osalliset mukaan kehittämistyöhön. Erityisesti toimittajat ja alihankkijat oman henkilöstön lisäksi.

Meidän täytyy olla ripeitä tunnistamaan muutostarpeet ja ketteriä toteuttamaan tarpeelliset muutokset. Tämä ei onnistu yksin. Kuulostaa suorastaan hölmöläisten hommalta, jos kuvittelee luovansa huomisen tulevaisuutta eilisen työkaluilla.

Mitä voisimme tehdä tänään paremmin? Aloita vaikkapa kysymällä ympärilläsi olevilta, miten voisit palvella heitä. Siitä muutos lähtee.

---

– Kalle Arsalo, Suomen Lean-yhdistys ry:n toiminnanjohtaja –

Kolumni on julkaistu myös Alihankinta-kolumnina elokuussa 2016

>>>